Kunnallispoliitikkoja mm. kaupunginhallituksen jäsen Marko Haakana, Juha Hämäläinen ja Riitta Korhonen Joensuusta, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Birgitta Muukkonen, Jouko Turkka ja Merja Kupiainen Kiteeltä, Leena Nyyssönen ja Anu Laakkonen Kontiolahdelta, kaupunginvaltuutettu Ritva Rautiainen Nurmeksesta, Leila Luukkainen Kesälahdelta ja Ilpo Jorasmaa Rääkkylästä.

Tutkijoista tukijoina ovat mm. Heikki Simola, Hilkka Stotesbury, Liisa Kuusipalo, Jakob Donner-Amnell, Jussi Silvonen, Silva Tedre ja Päivi Harinen, ammattikorkeakoulujen opettajista mm. Kristiina Hämäläinen ja Mikko Häkkinen.

Järjestötoimijoista Haavistoa tukevat mm. Maaseudun sivistysliiton aluepäällikkö Timo Reko, ENO-verkkokoulun perustaja Mika Vanhanen, Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen puheenjohtaja Alain Minguet, Joensuun 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Päivi Hokkanen ja Ei uraanikaivoksia -liikkeen Tuomo Tormulainen.

Kirjailijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja ohjaajia tukijoina ovat mm. Tuula-Liina Varis, Kari Tahvanainen ja Nora Schuurman, Suonna Kononen, Mammu Koskelo, Anna Ojanne, Hans Stigzelius, Janne Kinnunen, Hanna Kirjavainen ja Hannele Autti.

Lisäksi Haaviston tukijoita ovat mm. käsityöläinen Karoliina Arvilommi Tohmajärven Värtsilästä, yrittäjä Olli Saikkonen Outokummusta, museonjohtaja Meri-Anna Rossander Nurmeksesta, toimittaja Helena Romppanen Ilomantsista, taidetoimintakeskuksen Inka Kivi, copywriter Rysky Riiheläinen Joensuusta, Okulin sosiaalipalvelujen johtaja Eeva Seppänen Kiteeltä ja senior consultant Leena Westman Joensuusta.

Ulkopohjoiskarjalaisista Haavistoa kannattavat mm. muusikot Ilkka Alanko ja Anna Puu sekä tutkija Matti Tedre.
- Haaviston kampanjaan on tultu kannattajiksi, lahjoittajiksi ja katukampanjoijiksi yli puolue- ja puolueettomuusrajojen. Hienoa että ihmiset lämpiävät demokratian eturintamaan välinpitämättömyyden ja pakkasten pitämisen sijasta, kehuu tilannetta tukijalistaa koonnut Ville Elonheimo.

Täysi lista Haaviston noin 350 pohjoiskarjalaisesta tukijasta löytyy osoitteesta
http://haavisto2012pk.blogit.fi/tukijalista

Vuosina 2005-2011 olen toiminut
- koko ajan joko piirin tai paikallisyhdistyksen hallituksessa
- tästä neljä vuotta jommankumman puheenjohtajana
- kaikissa vaaleissa vaalityöryhmän puheenjohtajana
- neljä vuotta valtuuskunnan jäsenenä
- neuvottelijana puoluekokouksissa saaden Tarjan puheenjohtajaksi 2005 ja Kristan varapuheenjohtajaksi 2011
- sekä osallistunut moniin väliaikaisempiin työryhmiin piiritasolla ja valtakunnallisesti, mm. maaseutupoliittisen ja sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelman valmisteluihin.

Kiitos näistä toiminnan paikoista, että olen saanut tehdä ja touhuta. Nyt on aika pitää luova tauko ja tulla uudelleen kun sen aika on.

Keskiviikon ja torstain siivoukset sujuivat odotetusti välillä purku-urakoita odotellen. Keskiviikkona luovutettiin raviradan alue. Torstaina saatiin päätökseen koko alue. Joitakin päälavan edustan pieniä plänttejä jäi vielä Rokin oman siivouksen hoidettaviksi, kun niillä oli poiskuljetettavia tavaroita, mm. aitaelementtikasojen alta ei pysty oikein putsaamaan.

Uimaranta oli hyvä, kun kävimme keskiviikkona uimassa. Mukavaa oli se viime silaus, mikä oli maanantaina tehty.

Keskiviikon ja torstain sain olla muonituspartiossa. Jo toissapäivänä pääsin viemään kahvinkeittimen ja termarin takaisin toimistolle.

Kiitos kaikille siivoajille! Tällä saadaan taas Vihreän toimiston vuokra Pohjois-Karjalan Vihreiden osalta maksettua. Toivottavasti Rokit (ja siivous) tarjosivat enemmän kuin Rokkisiivous vei. Ja puhtain paperein odotamme ensi vuotta.

Rentolavan alue, joka tunnetaan paremmin Linnunlahden uimarantana, otettiin tänään kaupunkilaislasten uimakuntoon. Urakkaa lisäsi se, että vesi on poikkeuksellisen alhaalla, joten porukkamme haravoi noin 10 metrin verran, siis koko sen 200-metrisen rannan myötäisesti, aluetta jota on puhdistettu vuosiin vain sukeltajien voimin.

Kovamuovituopit olivat riittäneet pitkälle iltaan. Tuoppisälää ei ollut hurjan paljon, mutta oli kuitenkin. Pääanniskelualueella saimme taas kivasti roskiksia täyteen. Käytössä oli myös vuosien mittaan kehitetty pressutekniikka, jossa roskat haravoidaan pressulle ja nostetaan sillä roskalaatikkoon.

YleX-lavan alueella onnistuimme työstämään isot alueet ennen kuin purkuporukka otti alueen hallintaansa. Sinne siis tulevina päivinä, kuten moneen muuhunkin paikkaan, joista puretaan lavoja, miksaustorneja, myyntikatoksia yms. Roudarit roudaavat.

Päälavan edustalla lavan ja miksaustornin välissä oli vain noin kolmannes aiempien vuosien tumppimäärästä. Kiitokset tupakointikiellolle, ts. ihmisille jotka sitä noudattivat!

Ongelmaksi muodostuu määritellä tuo isompi roska. Osalle aluetta jouduimme tekemään tarkistussiivousta, kun näytti vähän roskaiselta. Yritimme hakea sitä, että missään ei ole sellaista roskaa, joka houkuttelee festarivierasta heittämään siihen toisenkin roskan.

Kolmenkymmenen siivoajan joukko suoriutui urakasta hyvin. Huomenna sitten tarkemmin, sitten kerätään sekä tämänvuotiset että viisi vuotta sitten tiputetut tumpit.

Iso osa festaripäivästä meni Rentolavan alueella naamaa poltellen ja musiikkia kuunnelleskellen. Ruokatarjonnasta vastasivat tänäänkin hyvien vegaaniruokien laittajat. Välillä käytiin kahlailemassa – lapsi uimassakin.

Päivän bändeistä parhaiten sytytti Dusha Pitera, aurinkoisimmat olivat Yona ja Stella ja mättöisin The Exploited.

Huomisen jännitysmomentti on, riittävätkö kovamuovituopit tänään loppuun asti. Jos anniskelualueet joutuvat siirtymään kertakäyttötuoppeihin, tuoppisälän määrä kasvaa. Lumivalkoinen aamu?

… paitsi jos … Tullessa katsoimme benji-hyppyä: siispä jos kaikki lautaset ja pullot sidottaisiin ihmisten kauloihin narulla, niin sitten ehkä roskia ei putoilisi niin paljon maahan asti…

Bändejäkin tuli kuunneltua sekä Vekararokissa, Torilavalla (Popkadun ohjelmistoa) että itse Rokissa. Joensuussa on rinnakkain neljä erillistä festaria sulassa sovussa (se neljäs on Ilovaarirock) Rokissa kuulosuojaimet ovat loistava keksintö. Rentolavan hiekkaranta ja hyvä musiikki on sentään jotain toista kuin kotipihan hiljainen hiekkalaatikko.

Iltapäivään klo 15 mennessä olivat kaikki siivoojat ilmoittautuneet ja lunastaneet lippunsa, ts. rannekkeen ja kulkukortin. Oma fiilis meni rokkisiivoustunnelmiin siinä kohtaa, kun ripusti kulkukortin kaulaan.

Aamulla kahdeksaksi portille – haravat käteen ja siivoamaan.

Rokkisiivouksesta on muodostunut Pohjois-Karjalan Vihreiden suurin vuotuinen tapahtuma, jos mitataan osallistujien määrää ja antamaansa työpanosta – vaaleja ei nyt siis lasketa. Siivoamme ehkä viidettä kertaa. Siivouskohteena on ollut koko ajan Ilosaarirockin varsinainen festarialue. Siivouksia teemme välisiivouksen sunnuntaiaamuna ja jälkisiivouksen koko maanantain ja vielä keskiviikon ja torstain.

Alueelle on varmaan taas ajettu kaikki liikenevät roskissäiliöt monen sadan kilometrin säteeltä. Lajittelu onnistuu, jos lajitteluastioita on – sanoisin aikaisempien vuosien siivouskokemuksesta. Rokki on panostanut ympäristöasioihin.

Rokkisiivouksella keräämme Pohvin toimiston vuokran taas vuodeksi, sen verran Popparit meille siitä talkoourakasta maksavat. Talkoilla nämä festarit tehdään.

Tervetuloa rockaamaan (lausutaan rokkaamaan, ei roskaamaan)!

Puheenjohtaja

Puheenjohtajasta on jäsenäänestys käynnissä ja sen voittaja valittaneen puheenjohtajaksi. Omaan lappuuni ykköseksi tuli Ville Niinistö, jonka luotan onnistuvan parhaiten asemoimaan Vihreät Suomen uudella poliittisella kartalla. Tähän auttaa sekä kokemus eduskuntaryhmän puheenjohtajana että koulutus valtio-opin alalta. Villen perustuloperehtyneisyys myös miellyttää. Toiseksi laitoin Outi Alanko-Kahiluodon, joka vetäisi Vihreitä aatteellisesti yhteen tärkeään suuntaan: köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen, joka ei ole Vihreissä onnistunut nousemaan ykkösteemaksi kuin hetkittäin. Kolmannelle riville kirjoitin Anni Sinnemäki, joka on hänkin pätevä johtamaan puoluetta. Annin tipautti alas sekä epäonnistuneet vaalit että selkiintymätön poliittinen profiili. Mika Flöjt on liian uusi vihreissä, että pystyisi johtamaan puoluetta.

Puoluesihteeri

Puoluesihteerisuosikkini on Juhana Suoniemi, jossa arvostan erityisesti piiritason puurtajan kokemusta. Hän on myös parhaiten vastannut näkemyksiäni siitä, mitä puolueessa on korjattava ja miten. Kakkosena tässä on Heli Järvinen, joka toisi maakunta- ja seutukuntapolitiikan puolueen toimintaan esille. Helin ongelmaksi voi muodostua viesti ilman sisältöä. Kolmanneksi jää Panu Laturi, jonka rasitteena on Annin tapaan epäonnistuneet vaalit ja Panulla vielä selkeämmin epäoppiminen vaalituloksesta – on jäänyt vaikutelma että mitään korjattavaa ei ole. En ole myöskään Panun johtamilla linjoilla siinä, mihin puoluetoimistolla taloudelliset leikkaukset olisi pitänyt kohdistaa.

Kolme varapuheenjohtajaa

Varapuheenjohtajaehdokkaita on kymmenen. Hyvä jos puoluejohdossa olisi sekä kansanedustajia että ei-kansanedustajia, hyvä jos puoluejohto edustaisi maantieteellisesti jäsenistöä tai vaaleissa saatua kannatusta. Esim. Helsinki-Espoo-Vantaa-alueelta olisi jäsenmäärän mukaan puolitoista viidestä puoluejohdon jäsenestä.

Suosikkini on Krista Mikkonen, Joensuun kaupunginhallituksen jäsen, piirin puheenjohtaja ja hyvä vihreä politiikko Pohjois-Karjalassa. Ensitapaamiseni Kristan kanssa valtakunnallisessa vihreässä toiminnassa on ollut 1997 valtuuskunnan aloittaessa. Krista on politiikan pitkänmatkanjuoksija, jolle jo soisi tulevan maalin (laji vaihtui jalkapalloon) – näissä ek-vaaleissa se ei vielä tullut. Varapuheenjohtajana Krista toisi kuntapolitiikan tuntemusta – Krista muuten on vihreiden Kuntaliiton valtuustoryhmän pj – maakuntapolitiikkaa ja temaattisesti liikenne-, lapsiperhe- ja ympäristöpolitiikkaa Vihreiden eturiviin.

Toinen suosikkini on kyllä Oras Tynkkynen jatkamaan toimintaansa ilmastopolitiikassa ja rakentamaan rauhaa niin maailmaan kuin vihreiden sisällekin.

Kolmanneksi nousee Eero Yrjö-Koskinen, joka SLL:n toiminnanjohtajana toisi takaisin vihreiden kiinteät yhteydet kansalaisjärjestöihin ja nimenomaan ympäristöjärjestöihin. Eero on myös globaaliasioiden osaaja.

Neljänneksi jää Outi Alanko-Kahiluoto, jos häntä ei valita puheenjohtajaksi.

Viidennestä pari sijaa eteenpäin minun suositummuisuusjärjestyksessä (hieno sana!) Timo Juurikkala, Anna Moring ja Paloma Hannonen. Timo lyhytkautisena kansanedustajana on hyvä sekä sosiaalipolitiikassa että ympäristöpolitiikassa. Anna ilman muuta on eturivin poliitikko yhdenvertaisuuden puolustajana. Paloma on ollut hyvä Vinon puheenjohtajana ja ainahan puoluejohtoon yksi jyväskyläläinen pitää saada – toteaa Keski-Suomen piiriäkin joskus johtanut kirjoittaja.

Ehdokkaiden joukossa häntäpäähän jäävät Hanna Halmeenpää, Anne Bland ja Sirpa Kauppinen.

Valtuuskunnan puheenjohtaja

Valtuuskunnan puheenjohtajaksi suosikkini on Johanna Sumuvuori, koska hän on poliittisesti lähimpänä omaa politiikkaani – eurovaalien yhteydessä tuli aika tarkkaan tutustuttua. Kakkosena on Rosa Meriläinen, joka nousisi ilman muuta näkyväksi vihreän linjan ääneksi. Myös nykyinen puheenjohtaja Kristian von Essen on ollut hyvä toimessaan, mutta jää nyt muiden ehdokkaiden varjoon.

Puoluehallituksen jäsenet ja varajäsenet

Toteanpahan vaan, että ehdokkaita on noin 36 ja lisäksi osa vpj-ehdokkaista tippuu hallitukseen. On meillä vaalivaliokunnassa tarjokkaita 8+8 paikalle. Puoluehallituksen kokoonpano noudattelee paljolti piirien ja liittoyhdistysten kokoa, kun huomioon otetaan jo puheenjohtajistoon saadut paikat. Kannatan sitä, että puoluehallituksen pöydän ääreen otetaan paikka jokaiselle piirille ja liitolle – jos ei muuten, niin äänivallattoman vakituisen edustajan välityksellä.

Valtuuskunnan kaksi varapuheenjohtajaa

Ehdokkaita näille paikoille on viisi. Johanna Sumuvuori on ehdolla tähän, jos ei tule pj:ksi. Samuli Lintula on ollut ahkera puolueen ohjelmatyössä ja pätevä politiikan taustatyön tekijä ja mielenterveyspolitiikko. Minna Sorsa toisi mukanaan sosiaali- ja terveyspolitiikan painotuksen. Eveliina Asikainen ja Harri Auvinen eivät ole nousseet valtakunnalliseen vihreään keskusteluun.

Valtuuskunnan jäsenet ja varajäsenet

Näiden valinta menee vaalivaliokunnan sopupelin mukaisesti, koska a) mikään muu ei takaa pienimmille piireille omaa edustajaparia ja b) monikaan ei jaksaisi odottaa 37 parin suhteellisen vaalin laskentaa puoluekokouksen loppupuolella. Pohjois-Karjalasta suosikkini ovat Mikko Häkkinen varsinaiseksi ja Hanna Kirjavainen varajäseneksi. Päivi Romppanen sitten jonkin muun piirin kanssa pariksi, jos sellainen mahdollisuus löytyy. Ja tähän järjestykseenhän piirikokous sanojaan asetteli.

Se, mitä tulen puoluekokouksen aikana sitten kannattamaan, riippuukin osin Pohjois-Karjalan ehdokkaiden menestymisen mahdollisuuksista, osin siitä miten neuvottelut vaalivaliokunnassa kulkevat. Mutta oman listauksen tekeminen helpottaa myös neuvottelua, koska on helpompi arvottaa uudestaan asioita, jotka on jo kertaalleen arvottanut.

Kannatus keskittyi vahvasti Joensuuhun. Se oli kampanjalle tehty keskittämisvalinta, mutta näin suureksi sen vaikutusta ei olisi arvannut.

Kristan lisäksi hyvän äänimäärän saivat Mikko ja Roope.

[Edit: Tarkistuslaskennan mukaiset tulokset]

Sekä puolueittain että ehdokkaittain äänestysaluekohtaisia tietoja voi selata sekä virallisilta vaalisivuilta että YLE:n sivujen tulosseurannasta.

Juha Törmäseltä voi katsoa ehdokkaita vaalipiireittäin, puoluettain ja ehdokkaittain.

Tässä myös hänen alkuperäinen yleisanalyysinsä. Aineistona näissä HS:n vaalikonevastaukset.

Verkostoanatomia on tehnyt samankaltaisen analyysin YLE:n vaalikonevastausten perusteella.

Näitä ennen Jyrki Kasvi oli piirtänyt oman hahmotelmansa ilman tilastoanalyysiä käytännön kokemuksen perusteella.

Lisättäköön tähän Palomäen listaus yleisimmistä sanoista, aineistona HS:n vaalikonevastaukset.

Olemme tutkijaryhmällä lukeneet puolueiden vaaliohjelmia ja puolueohjelmia monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajapuheen näkökulmasta. Maahanmuuttajamyönteisyys tai -ymmärtävyys ei tunnu asettuvan ihan noiden vas-oik- tai lib-kons-akselien suhteen. Julkaisemme analyysimme Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentissa kevään mittaan

Tähän mennessä piirretyt poliittiset kartat ovat hiukan samankaltaisia kuin kunnallisvaalien alla hahmottelemani Pohjois-Karjalan poliittinen kartta. Siinä Vihreät asettui ylös (joka näissä on arvoliberaali) ja Keskusta alas, Kokoomus oikealle ja SDP & Vasemmistoliitto vasemmalle. KD:n ja PS:n ja RKP:n paikat minulla olivat erilaiset kuin näissä analyyseissä.

[Lisäys 10.4.] Veikko Erannin päätelmät kuvioista on ensimmäinen silmiini osunut jatkokehitelmä näistä.